Jolly

Kaksi viikkoa sitten lähettiin töistä perjantaina puolitapäin kohti Helsinkiä määränpäänä Cambridge. Kiila jäi tällä kertaa rannalle “ruikuttaan” eli Heikin ja Maija personal traineriksi Ainolanrantaan. Hyvin oli koira hommansa hoitanut ja edukseen käyttäytynyt. On se niin huojentavaa, kun on helppo koira, jota voi jättää välillä muiden huollettavaksi.

Me ajeltiin kepo töihin Cambridgeen ja etsittiin samalla koiraystävällistä vuokraisäntää talveksi. Perjantaina ajoimme Helsingin kautta, josta saimme upouuden pikkuvolkkarin matkakulkuneuvoksemme. Tiesimme, että uuden auton kanssa menee tiukoille matkamme suhteen, mutta ihan noin tiukoille ei sentään pitänyt mennä. Lauantain ajoimme Ruotsin halki ihan leppoisaa kyytiä ja yövyimme Minzimme kasvattajan Antjen luona Lundissä. Tapasimme Minzin veljenpojat ja äitinsä Kaanankoiran. Jälkimmäinen oli kyllä mielestäni vaalea lapinkoiravaihdokas. Kivoja koiria! Kiitti Antje, oli mukava nähdä.

Sunnuntaina ajoimme vähemmän leppoisasti Saksan halki Hollantiin. Mielettömät ruuhkat koko Saksan osuudella - ennen ja jälkeen Hampurin, perillä Hollannissa Den Haagissa olimme vasta puolilta öin. Taas pääsimme valmiiseen ruokapöytään ja uni maittoikin hetimiten. Maanantaina pyöräilimme parin tunnin turistikierroksen pitkin rantoja, puistoja ja keskustan nähtävyyksiä, aikamoinen kulttuuritietoisku, kiitos Eeva. Sitten olikin kiire kohti Ranskan Calaista ja Englannin lauttaa. Perillä Cambridgessä olimme valoisan aikaan kahdeksan maissa (autossa tuli istuttua 30 tuntia).

Vajaa pari viikkoa meni siivillä, kiertelin kaunista kaupunkia ja etsimme kämpppää marraskuuksi. Niin on vuokraajan markkinat, että ei sieltä koiraystävälliseen kämppään ole helppo törmätä. Yliopiston asuntotoimiston kautta sitten löytyi talo, johon koirakin on tervetullut. Emme uskaltaneet olla käyttämättä tarjousta, vaikka vuokra-aika näin pitenikin parilla kuukaudella ja “jouduimme” kauemmaksi keskustasta mitä alun perin oli tarkoitus. No; White Horse Cottagessa nyt talven asumme:) Hyvältä näyttävät tulevat lenkkipolut ja taitaa yksi agilityclubi olla ihan lähistölläkin! Eilen ehdin käväistä yksissä agikisoissakin tutustumassa sikäläiseen kilpailukäytänteisiin.

Keskustan Midsummer Green, koirat ihmiset, lehmät kaikki sulassa sovussa

The White Horse Cottage, vasenmman puoleinen osa on meidän mökkiä.

Public path Combertonissa, Cambridge taustalla 

Agikisat Huntingtonissa 4.9 - kolmipäiväiset kisat, 12 kenttää

Kiilan lauantaiohjelmaan kuului vain uimista. Me taas käytiin melomassa Muuratsalo ympäri kauniin ja tyynen hellepäivän kunniaksi. Olipa mukavaa! Sunnuntaina kävin Riikan ja Vilman seurassa kisaamassa Laukaalla. Käytiin uimassa niin mennessä kuin tullessäkin Myllyjärvellä, helle uuvutti iltapäivällä miestä ja koiraakin. Ekalla radalla lenteli paljon rimoja, myös Kiilalla. Oma ajoitus taisi olla ihan oma eikä suhteessa koiraan, joten ruma hylly moninaisilla virheillä. Tokalla radalla Mikkilän Sari sitten laski rimat helteen takia 55; eivätkä rimat enää kolisseet. Tehtiin Kiilan kanssa todella kaunis rata, ainoa kauneusvirhe oli pieni ylimääräinen mutka, kun koira piti kääntää loppusuoran kepeille. Jossain pujottelun varrella Kiilalle tuli ilmeisesti virhe, kun tuli väärältä puolelta kepeistä ulos. En ruvennut sitä korjaamaan, kun muuten oli niin mielettömän hieno ja sujuva rata. Oli nolla kyllä lähellä! No, onneksi Riikka ja Vilma nappasivat kesän kolmannen nollansa ja nousivat kolmosiin!

Kiilalla alkoi tänään vihdoin juoksu, helpottaa hieman kevään suunnitelmia, kun saa jonkinlaiset raamit seuraavalle juoksulle, pennutus- ja matkasuunnitelmille.

Kiila oppi vihdoin “hyppäämään” laiturilta rannalta kiertämisen sijaan. Me ajelimme perjantaina kunnon ralliteitä (sen lisäksi että tie oli mäkinen ja mutkainen se oli myös kalteva!) mökille, käytiin Kuhmoisista hakemassa hieno kajakkikaksikko. Viikonloppuna saatiin parit kantarellikastikkeen ainekset kasaan mökillä ja mustikkaa oli tosi mukavasti. Sunnuntaina pystytettiin uusi pihakeinu vanhempieni pihalle. Sain leikkiä Aladobixia hetken verran:

Miten monta kättä ja mielipidettä vaaditaan katon päälle istuttamiseen?

Onhan tässä jo kuukausi pidetty hellettä ja jätetty treenaamiset sovinnolla vilpoisemmille keleille. Tällä viikolla päästiin sitten jo vauhtiin harrastusten saralla. Maanantaina oli agilityn möllikisat Laukaalla. Pikkasen kiireisellä aikataululla lähdin kisoihin Teklan houkuttelemana, tulipa testattua, että lenkkarisandaaleillani voi hyvin hiekkakentällä juosta. (Ostin agirodusta agi.fi sivujen sandaalit ja nyt oon kulkenut kuukauden vain ja ainoastaan niillä, aivan mahdottoman mukavat jalassa).

Koiria oli ihan riittävästi joten ilta venyi suht pitkäksi. Varsinainen möllirata ei ollut niin simppeli kuin viimeksi, suht hankala aloitus, mutta muuten suoraviivainen. Jouhevan ja nopean radan teimme Kiilan kanssa.  Suorasta putkesta mentiin suoraan hypylle ja sieltä viereisen hypyn kautta takaisin. Yllättävän moni konkari teki kieltoa ja niin Kiilakin (se vauhdin ajoitus taas). Nopealla vitosella päästiin kiellosta huolimatta maaliin. Kilpailevien radalla oli myös vauhdikas koiran kääntö heti alussa, käänsin Kiilaa niin löyhällä kuminauhaotteella, että Kiila hyppäsikin viereisen kauemman hypyn. Hankimme myös toisen hyllyn, kun jäi taas koiran käskytys edessään olevalle hypylle kesken. Muuten ihan yes. Hyvä keli ja on se vaan niin kiva tavata kaikkia tuttuja siinä kirmailun ohessa.

Torstaina kävimme ensimmäistä kertaa vuoteen tokoharkoissa. Helmisen Hanna järjesti Jyväskylän bortsuille tilaisuuden päästä tokoilemaan tanskalaisen Marianne Jensenin kanssa. Kiitos Hanna! Saimme  roppakaupalla hyviä ohjeita ogelmaamme. Vuoden olemme junnaileet paikalla satunnaisessa kotitokossamme - Kiila himmailee monessakin liikkeessä ja vain odottaa kiihkeästi palloaan (vaikka namuillakin palkitaan yhtä lailla).  Ruutua olemme tehneet pelkällä targetilla (ettei Kiila menisi maahan ennen käskyäni), kaukojen istumista olemme tehneet läheltä ja kaikkea muutakin jonkin verran. Nyt saimme täsmävinkkiä ongelmaamme ja ongelmalle nimen. Kiila tietää mitä siltä vaaditaan mutta homma on mennyt pelkäksi eyen käyttämiseksi. Eli nyt tehdään pelkillä namuilla noita himmailuliikkeitä ja meikäläinen liikkuu, niin ei pääse koira käyttämään silmäänsä! So simple is that! Onpa mukavaa, kun on uusia eväitä repussa!

No nyt sitä kesäkurpitsaa piisaa, tässä puolet siitä mitä oisin tänään voinut kerätä:

Hauska ilma. Kuuma ilma kuin olis kaukana jossain.Tulipa todistettua uusi Suomen lämpöennätys.Työpaikalla on niin hyvät ilmastoinnit, ettei helteistä ole mitään aavistusta, mutta kas, kun nokkansa ulos työnsi, niin astui epätodelliseen maailmaan. Kotipihalla ollaankin sitten vaan istuskeltu varjossa:

Vadelmadrinkit ovat ehdottomasti kuuluneet helleviikkoihin. Aloitin mansikkavadelma smootheilla (kevytjugurttia ja sokeria), välillä kermainen maitovadelmajuoma. Tänään oli sitten testissä ihan pelkkä vadelmamaito drikki. Oikein hyvä. Mutta ehkä kaikkein paras ja raikkain oli vadelmakivennäisvesijuoma. Niin, kaikissa drinkeissä on tehosekottimella muussattujen marjojen lisäksi ollut sokeria, enemmän tai vähemmän. 

Iltasella käveltiin koko kolmen hengen perhe viiden minuutin matka uimaan tuoon Myllyjärveen, niin saatiin liikunnat ja viilennykset kaikki samaan syssyyn  - aikamoista luxusta. Tämmöinen uimari onnellisena syöksyi keppinsä perään:

Kovin sateista luvattiin Mikkeliin, onneksi ei satanut mutta vilpoisaa oli. Runsaan kahden viikon helteiden jälkeen 20 asteen pudotus 13-15 asteen tuntumaan kyllä tuntui. Ihan sai pukea montaa kerrosta mutta mukava oli koirien kirmata viileässä säässä. Lummeranta tuomaroi lauantain ykköset ja kakkoset ja olikin tehnyt todella kivat virtaavat radat. Ekalta radalta Kiilalta putosi yksi rima muuten sujuvaa, uskalsin lähettää kepeillekin vauhdikkaasta avokulmasta ja hyvin meni. Myös toinen rata suoritettiin takkuilematta, mutta nyt putosi heti toinen rima, ja kepeistäkin tultiin taas heti saman tien ulos, kun oli sisään menty. Pitäisi vaan muistaa kisoissa vahvistaa noita keppejä vielä sisäänmenon jälkeenkin, jos on joutunut koiraa kovasti kääntämään. Onnistuin myös hukkaamaan esteellä seitsemän hetkeksi bortsuni mutta en ihan kieltoon asti! Aikamoista haipakkaa mentiinkin tämän jälkeen koko loppurata, Kiilan ei tarvinnut arpoa - flow oli tosi hieno. Kiila taisi olla toiseksi nopein vaikka hukattiin aika lailla aikaa aloittamalla kepit uudestaan. Mukava olo jäi, vaikkei menestystä sen kummemmin tullutkaan.

Meille tulikin viikonlopuksi Viiu kylään, on se kyllä niin helppo ja mukava vieras, nautti täysillä pihalla olosta. Sunnuntaina olikin taas kesäinen keli. Vattuja tuli pihalta poimittua noin viisi litraa, sitä riittää.

Jaksoi ne tytöt välillä juostakin!

Mutta enimmäkseen ihanat tytöt oli näin!

Tänään on tuullut niin, että piti ikkunoita sulkea, kun paukkuivat niin. Tuuli on kuitenkin lämmin ja lempeä, melkein kuin Santa Ana Kaliforniassa, autiomaalta tuleva kuuma tuuli. Nyt on kyllä päästy pihakeinun makuun. Jälkimmäisellä lomaviikolla tuli istuttua siinä paljon, tajusin jopa että langaton verkko yltää sinne asti, joten saatoin istua pihallakin pienen punaisen läppärini kanssa.  Muuten tuli hommailtua puutarhassa aamusta iltaan, ihan kunnon työleiriä tuli pidettyä ja helteestä huolimatta. Aina kävi kuitenkin jonkinlainen tuulenvire ja varjoisaan kolkkaan yritti aina keskittää hommansa.

Nyt kukkii cappuccino krassi (saksalaiset sanoo niin, niin minäkin, kun se on huomattavasti mukavampi kuin krassi).

Krassi kukkii yhdessä ruiskukan kanssa, joka näissä kuvissa jää ihan tuon kirkkaamman varjoon, mutta mutta molemmat ovat ihan viime vuotisista omista siemenistä! Niin ja viiime päivinä on sitten poimittu vadelmaa  ahkerasti

Viime viikolla jäi piha-aksat helten takia väliin mutta viikonlopusta asti on joka toinen päivä tehty jotain pientä kuviota. Tiistaina meillä oli seurana Riikka Ziggyn ja Vilman kanssa.  On se vaan kivempi treenata jonkun kaa kuin itsekseen. Kiilalla olikin tosi mukava ja pehmeä lasku työviikkoon. Maanantaina odottelin nuohoojaa ja lähdin vasta kymmeneltä töihin. Kahtena aamuna Tekla on hakeut Kiilaa pitkälle lenkille Viiun seuraksi, tänään taas kepo kerkesi aamulenkille. Ihan luxusta siis!

Kerrankin on oikein runsaasti salaattia kasvimaalla, ei tartte varmaan koko kesänä salaattia ostella. Mansikkaa tulee kanssa kovasti, ihan pakkaseenkin riittää. Näpsin alkuviikosta kuvia, kellokukkia on montaa eri sorttia, neljää erilaista aikaisemmin kuvattujen kissankellon ja peurankellon lisäksi.Tässä Kurjen-, vuohen- ja ukonkello:

Tämä ruusu on ihastuttava, se jaksaa kukkia pitkälle syksyyn, muut ruusut ovat aika lyhytikäisiä, kuten tuo alla oleva isompi vaalenpunainen, huumaava tuoksu siinä kuitenkin on.

Sormustinkukka on aika komia, vaikka tänä vuonna kukkaryhmästä jäikin aika harva mutta siellä täällä sen punaiset ja valkoiset kukat kuitenkin pihaa kaunistaa.

Alla malva”pensaat” sekä punaisena että valkoisena, olen antanut sen levitä ympäri pihaa, suosikkini on, kun jaksaa kukkia myöhään lokakuullekin asti.

Sitten vähän matalampia kasveja, mehikukkaa on kanssa useamman puun juurella ja sekin kukkii. Alempana suikeroalpi, joka kukkii todella kauniisti ja on myös onnistuneesti levinnyt useamman pensaan juurelle. 

Sitten vielä sekametelisoppaa, päivänkakkaroiden ja apiloiden seassa, kellokukkaa ja pietaryrttiä ja neilikkaakin. Alempana vielä yksittäiskuva kirjavasta neilikasta, suurin osa kun on punaisia.

Sen verran hellettä on pitänyt, ettei Kiilan kanssa olla liiemmälti mitään tehty, ihan vaan hellettä pidetty. Kepon kanssa kävi viikolla tunnin lenkillä vaikka lämpötila olikin lähempänä 30 jo aamusta, ei ollut ongelmaa juostessa. Tosin meidän lenkkimaastoja on suotu pienillä järvillä ja Kiilakin sai kolmeen otteeseen vilvoitella uimalla. Ihan kuin Kiilan lämpötalous olisi tosi toimiva; veneretkelläkin oli kuuminta ikinä, eikä Kiila mitenkään erityisesti veneessä läähättänyt. Musta briardimme ja colliemme kokivat helteet selvästi tukalampana.

Helteen ansiosta konnakin on siirtynyt ulkoruokintaan. Kesäisin olen vienyt sitä hellepäivinä pihaan, nyt on ekan kerran niin lämmintä, että se on saanut olla maanantaista asti ympäri vuorokauden omassa heikkalaatikkokehässään ulkona, se selvästi nauttii.

Nyt just ekan kerran sade kastelee ja katkaisee tämän kahden viikon helleputken.

Pongasin Mikkelin kisat sunnuntaille, kun Keponi oli ilmoittautunut suunnitellun lomamme päätteeksi Sulkavan soutuihin. Soutujemme päätteeksi suuntasimme Savonlinnan ja Sulkavan kautta Mikkeliin, jonne Kepon kilpasoutukaverin oli määrä ilmestyä iltajunalla matkoiltaan. Kaveria odotellessa  etsimme koiraystävällistä ruokapaikkaa - ei löytynyt. Onneksi Huviretken edessä sitten oli aika vankka varjo autoparkissa, joten autoon jätimme koiramme odottelemaan. Iltasella hiivin sitten omaan pieneen huoneeseeni  Sateenkaari majataloon vain kolmen kilometri päähän kisapaikasta - erittäin mielenkiintoinen majatalo, upeat kulissit!

Ne kisat: Well, Elina Hannikaisen eka rata oli kuin unelma, rinsessana liitelin rinsessakoirani kanssa. Flow! Piru vain yhessä kohdessa hieman huolimaton vastaanotto hypyltä ja niin Kiila valitsi keinun sijaan edessään olevat kepit mutta muuten-muy bueno! Seuraava rata olikin sitten söherömpi Jämsän Jarmon rata ja olin huolimaton varmisteluissani ja ohjauksessani, hylly sekin - eikä edes kaunis! Onneksi Nelli-japsi-kamumme voitti  ekan minien kakkosten radan kauniilla nollalla, että edes jollain porukastamme meni kuviot kohilleen!

Sunnuntaina suuntasimme aika täydellä lastilla kohti Varkautta ja Haukivettä vene perässämme. Valitettavasti noin 10 kilsaa ennen suunniteltua vesille laskupaikkaa puhkesi trailerin rengas. Jätimme venosemme tien poskeen ja etsimme rauhaisaa järven poukamaa autosta käsin - ei ole helppoa. Muutaman hakupiston jälkeen ajauduimme Alalylyjärven rannalle.  Vesi oli kyllä lämmintä mutta kyllä riitti hyttysen ininää iltapalan aikana - nopsaa telttaan siis.  Maanantaiaamuna käväsimme Varkaudessa ja saimme nopiasti uuden renkaan puhjenneen tilalle. Torin ja kaupan kautta venheen luokse ja aamupäivällä pääsimme vesille Tappuvirran lossilta. Hienoa tyventä meillä sitten piisasi melkein koko viikoksi. Ei muisteta kumpikaan, koska olisi noin monta hellepäivää ollut peräkanaa. Iltayhdeksältäkin oli vielä vain kuuma, onneksi järvivesi mukavasti viilensi oloa. Kiilan “ainoa” liikuntamuoto oli uiminen usein. Soutelimme, söimme hyvin ja löysimme toinen toistaan kauniimpia saaria levähdys- ja leiripaikoiksi. Täydellinen lomapäivä seurasi toistaan!! Loma alkoi agikisoista ja mansikkakakusta ja niin myös loppui.

Kävimme agirodun lauantain kisoissa. Löysin mukavan varjoisan paikan raviradan rinteestä, jossa mukava tuulenvire esti pakahduttavan plägä-ilmiön. Menimme Kiilan kanssa siis ihan pirtsakkoina radalle. Oikein oli hyvät suunnitelmat Sari Mikkilän mukavien ratakuvioiden suhteen. Valitettavasti ohjaus toimi vain ekat kuusi estettä sitten olin joko myöhässä tai varmistelin tulevaa liikaa ja niinpä pieni kiltti bortsuni otti ohjat tassuihinsa ja suoritti lopun rataa ihan omatoimisesti. Valitettavasti numeronlukutaitonsa on vielä kehittelyasteella ja niinpä teimme noin kuusi hyllyä yhdellä ja samalla radalla. Toisella radalla oli Kiila sitten kuulolla mutta saimme kuitenkin tuloksen 15 (kepit toisesta aukosta ulos, varmistusta?, kielto ja rima) Anne Viitasen radalta.