Jolly

… ihanaisista ihanin Jinga. Enää paljas masu on muistona vapun aaton operaatiosta. Hyvin iisisti malttoi toipilas ottaa ensimmäisen viikon. Ei tullut turhaumia vaikka ei saanut sinkoilla. Tokallakin viikolla otettiin rauhallisesti ja ikävä kyllä Kiilakin liittyi toipilaskerhoon alkamalla ontumaan - syytä emme tiedä. Olemme siis kiltisti vain tokoilleet rauhallisia juttuja - ilman pallopalkkaa. Hyvin toimii namut ja patukatkin palkkana! Pallosyöksyilyjä voimme siis hyvillä mielin rajoittaa jatkossa. Kaukoja, seuruuta, noudon pitämistä olemme työstäneet. Lauantaina saimme tosi hienoja vinkkejä tokoringin koulutuksessa.
Nyt pitää ohaajaan opetella kävelemään suorana ja jättää kontaktin otto koirille. Koiraa palkitaan pitämisestä ei irrottamisesta. Jinga oli loistokoira ja en olisi ikinä kuvitellut kuulevani: “onko teillä mitään ongelmia?” Näytin liikkeestä maahan menoa ja kaukoja (tosi läheltä niitä teemme). No, sitten tuli nouto puheeksi ja ongelmamme kiteytyivät.  - Tosin tätä ennen olimme olleet siinä olemattoman kontaktin ja mielenrauhan etsinnässä.

Tänään onkin ollut hienoa, kun ei ole tarvinnut jarrutella Jingaa, vaan sai jo kannustaa juoksemaan. Agisinkoilut jätämme tällä viikolla väliin mutta ensi viikolla olemme jo iskussa senkin suhteen, kunhan Kiilakin taas kuntoutuisi.

dog walk on the dog walk

Lumitilanne 30.4.

pihan kukkatilanne 30.4

Myllypuron vesitilanne 30.4.

Kevätsäät saapuivat Jyväskylään, lumet suli silmissä. Pihalla on enää yksi lumikasa, se mihin talvella lykkäsin lumet pihalta alas rinteeseen. (Rinnetontissa se hyvä puoli, ettei tartte ylös lumia lykkiä). Pihalla kukkii sinivuokat siinä missä vielä viikko pari sitten oli lunta. Olin Lempäälässä kisaamassa viikonloppuna ja enpäs ole missään metsässä nähnyt niin paljon sinivuokkoja kuin siellä, silloin ei ollut kameraa mukana, kuva pihan pienestä vaatimattomammasta esiintymästä. Meidän lähimetsän puro kuohuu, sille ei meinaa normiuomat riittää vaan leviää pieninä sivupuroina!

Sunnuntain olin Lempäälässä kisaamassa. Oli kiva fiilis lähteä kisaan, lauantailta oli iso kasa  seuralaisten hienoja FB päivityksiä itäisestä Suomesta. No, me mentiin Länsirintamalle ja laihat tylyt saaliit kaikille seuralaisille. Radat oli suht kiemuraiset, rimat äärikorkeuksissa ja osa koirista kärsi liukkaudestakin. Me ei taidettu kärsiä mistään noista varsinaisesti. Ohjauskuviotkin oli meikäläisen mittapuun mukaan ihan onnistuneet. Kiilalle tuli ekalla radalla kaksi haksahdusta: kepeistä yksi alun väli väliin (en anna koiralle tilaa?) ja yksi rima. R-L:lle paha, paha kontaktaktien ohjaus. Jotenkin kontaktit ovat mennet treeneiissä yhdeksi himmailuksi, niin fiksuna annan sitten koiran roiskia ne! Pitää aloittaa kontaktiapukoulu! Toisella radalla kummitteli kaksi riman alitusta, tällä kerralla osasin korjata kuvioni ihan ok. Lisäksi keinu oli jännä ja Kiila hyppäs sen sivuun, laitoin sen uudestaan keinulle ja hyllyynnyimme. Ei siis katastrofaalisen huonoa ohjausta mutta kaikkea jänskää matkan varrella oli.

Jingan kilpailukirja oli mukana ja kovasti yritin metsästää yhtä tiettyä tuomaria mittausta varten. Luovuin jo toivosta, kun meni aikataulut kokoa ajan ristiin, kolmannella yrittämällä pääsimme osuvalla hetkellä mittauspöydän ääreen. Tällä kertaa oli oikea ja helppo mitta käytettävissä ja Jinga asettui kauniisti mitan alle. Tuomari: “Tämä on kyllä niin rajatapaus - harmi”. Mitta nousi noin puoli sentiä maasta. Näillä mennään.

Jingalle olen koko kevään yrittänyt saada tähystysleikkausta, vihdoin tälle päivälle osui aika, joka sopi perheen logistiikkaan. Mutta eipä kotiin kotiutunutkaan pienen sievän haavan omaava koira, vaan ison avohaavan omaava unelias potilas. Jingalla oli ollut kysta nivusissa, joka esti tähystyksen. Kystalle ei tehty mitään.

Potilastilanne 30.4

Lumitilanne 22.4

Ruututilanne 22.4

Kevät tulee ja kohisee (ainakin purot tässä lähellä). Yllä Jingan toka ruutu. Löytyi, vaikka se maastoon naamioitunut onkin. Tulin ilmoitttautuneeksi tokoringin koulutukseen toukokuulle. Eihän sinne voi ihan kylmiltään mennä, joten olemme mukavasti aktivoinuneet. Annan ja koiriensa kanssa ollaan treenattu kahdesti viikon välein, ja siinä välissäkin jotain pientä. Anna yrittää pitää meitä ruodussa ja paljon olemme saaneet hyviä vinkkejä liikkeeseen kuin liikkeeseen. Ei sitä edistystä tapahdu, kun itsekseen junnaa ja junnaa ja sitten ei edes junnaa, kun ei edisty. Nyt on taas motivaatiot kohillaan ja uusien eväiden kanssa on mukava askarrella. Myös kevät pitkine valoisine iltoineen antaa lisää mahiksia ja intoa meidän puuhasteluille.

Kiilan tilanne jäi ruudun kanssa ihan retuperälle, kun se yhdisti sen aina maahan menoon ja paikkakin oli hakusessa. Olemme tehneet pelkkää kosketusalustaa ja en ole kertaakaan pyytänyt sitä maahan kohta kahteen vuoteen. Nyt alkaa ruutukin näyttää taas ruudulta, pari kertaa talvella kokeilin ja nyt taas, pallopalkankin olen jättänyt pois. Murheenamme ovat ollet myös luoksetulot joissa himmaillaan, nyt treenataan vauhtituloja - ei pysäytyksiä. Kaukoissa myös se ensimmäinen istuminen on yhtä himmailua. Noudot on ihan ok. Tänään tehtiin oikein hieno ohjattu tunnari, vau! Seurauttaminen on emännän ongelma, ei vaan osaa.

Jinga - se on yksi hälläpyörä, siitä on niin kiva singota, maltti on hakusessa mutta tuloillaan. Meidän pitää opetella uusi sivulletulo, kun Jingan mielestä pitää hypätä metrinkorkeuteen ja tehdä muutamat kiekurat. Seuraamisessakin ollaan ihan alkutekijöissä, tehdään suoria erikseen ja kännöksiä omana juttunaan, kuten niitä pysäyttäviäkin. Siis alkutekijöissä kaiken suhteen mutta nyt on suunta tekemisillämme! (Jostain se on aloitettava, toisten koirat on jo valioita tässä iässä).

Nyt ollaan myös päästy liiteleen kahteen kertaan viikossa, keskiviikkona itsenäisesti treenavien ryhmässä. Pari kertaa ollaan oltu Paulan ja Oilinsa kanssa kaksistaan ja hyvät treenit ollaan saatu alle. Paulan mielestä Kiila lukee minua koko ajan kuin avointa kirjaa (sääli, että kirja on hieman nuhjuinen ja mustetahrainen ja sivujakin uupuu, mutta yritystä koiralla on). Jingakin on kehittynyt valtavasti tuossa lukemistaidossaan. Tällä hetkellä suurimpana ongelmana kummankin kanssa on jähmeet kontaktit.
Tänään tehtiin tokojen päälle Annan kanssa mukavaa agitreeniä torstain koulutuksista; valsseja, pakkovalssia, flippejä. Valssit meni oikein hyvin mutta muuten oli taas tekemistä, että sai merkattua kääntymisen koiralle ennen hyppyä. Oikein mukavia pätkiä kummankin koiran kanssa, haastetta ja osaamista!

Sinivuokot kukkii pihalla ja ihan kohta kevätvuohenjuuretkin. Narsissit ja tulppanitkin ovat nousseet hienosti, pieniä nuppuja havaittavissa.

Särmä kävi viettitestissä viikonloppuna, ohessa lainauksia Saran ja Särmän blogista, sivuilla on paljon kuviä Särmästä ja muista testatuista koirista. Kuvat, kuten ylläkin Sakarin, kiitos!

“Särmä todettiin yleisesti vietikkääksi koiraksi, jolla maalimiehen sanoin on valtava saalisvietti. Koira on lisäksi temperamenttinen ja jonkun verran terävä. Sillä on myös taipumus mielistellä ihmisiä. Särmä äänteli testin aikana melko paljon, ja sen maalimies sanoi johtuvan siitä, että viettiä koiralla on melkoinen määrä ja jos saalisärsyke on liian voimakas, koiralla menee vietti yli toiminta-alueen ja koira turhautuu.”

Hieno poika, omaa runsaasti toimintakykyä, saalisviettiä ja temperamenttiä. Noista vähemmän imartelevista piirteistään on mielistelyn perinyt äidiltään, piippailu on muualta.

Lumitilanne 8.4

Lumitilanne 15.4

Rintakarvatilanne 15.4

Saavuimme Italiasta kauniiseen aurinkoiseen vitivalkoiseen hankikantokeliin. Kaunista oli. Viikolla ollan sitten pariinkin päivään otettu takapakkia kelin suhteen ja varsinkin tänään; vuorotellen on satanut räntää, arska paistanut ja raetta tullut ja kaikkea siltä väliltä. Ja vielä puoleen tuntiin on mahtunut useamman kerran nuo kaikki variaatiot - siis keväistä. Kevät kuitenkin edistyy ja niin myös kaljukaulakoiran kaljuuntuminen. Palloleikit keväällä on mukava tapa turkin puhdistamiseen lenkin jäljiltä.
Kävin kummankin koiran kanssa treenaamassa heti paluuviikonloppuna (teemana pimeä putki ja kontakteja teimme myös). Molemmat olivat meidän itsenäisesti treenaavien ryhmässä (Ja jatkossa tulevat olemaankin) keskiviikkona. Poissaolijoita oli niin paljon, että treenasin noin tunnin omiani, tuntui jo jaloissa. Jinga järjesti supernäytöksen hyppykapasiteetistaan. Ohjasin sen hieman yli puomin noususta. Kun koira oli jo nousuosan loppupuolen vierellä, se huomasi missä pitäisi olla, otti siivet käyttöönsä ja noussi pystysuorasti ylös nousulle ja jatkoi matkaansa puomila kuin ei mitään. Hieman treenikaverini haukkoi henkeään, että miten tuo on mahdollista.

Tänään olin epäivirallisisa kisoissa töissä (pitkästä aikaa radan tuntumassa), hieman yllätyin, että niinkin moni bortsu äänteli voimakkaasti radalla. Olen tottunut äänettömästi työskenteleviin omiini, niin … Pitääkö kommentoida viikonlopun ratoja? Tuomarina Killerillä oli ekalla radalla Vesa Sivonen. Kompastuin kahdessa kohdassa taas vanhaan virheeseen, en ehtinyt mihin piti ja korjausliikkeeni olivat vähemmän onnistuneita valintoja ->20. Onneksi seurakaverimme Väne ja Bättis tekivät vain oikeita valintoja ja voittivat kisan hienolla nollalla. Seuraava rata olikin Anne Viitaniemen hyppis, selvisimme sujuvasti 15 estettä. Sitten koira piti viedä hypylle kohti keppejä, vein sen verran epäselvästi, että Kiila meni alitse, korjauksen jälkeen putsi rima ja paria estettä myöhemmin vielä toinen (liian jyrkästi/äkisti käänsin koiraani) -> 15. Kummallakin radalla sai juosta ja olivat mukavan virtaavia.

Jos kevät ei ihan suoraviivaisesti tuolla luonnossa etene, niin kotona ainakin. Viikonloppuna en heittänyt basilikan ja salaatin jämiä roskikseen vaan uuteen multaan. Tänään söimme ensimmäisen kerran itsekasvatettua itua. Hyvää oli, kiitos Elinan ja Hennin! Pihallakin lumen alla oli jo yli viisisenttiset narsiksen alut! Joo-oo, kyllä se kevät vaan tulee.

Käytiin Italiassa tsekkaamassa viimeisimmät koiramuodin trendit!

Jätettiin koirat viikoksi ihanan varamamman hoiviin, hyvin saivat lenkkeilyä ja rapsutuksia osakseen. Kiila on taas kaljukaulakotkamoodissa. Me taas seurustelimme vehnäterrieri Raun kanssa.

Olipa upeata livahtaa Italian vehreyteen. Mikäli lomamme olisi osunut viikkoa aiemmaksi, olisimme saaneet nauttia heltaistä ja auringosta. Vierailukohtemme Gorizia oli kärsinyt kolmen kuukauden kuivuudesta ennen tuloamme, edes viereisille vuorille ei ollut kertynyt lunta koko talvena.  Toimme sateen tullessamme, oli hiljaista englantilaista sadetta, oli rankempaa kuuroa ja ukkostakin. Onneksi mahdumme aina jonnekin kuurojen väliin ja sekaan ja sovelsimme ohjelmaamme säiden mukaan.
Ensimmäisenä Gorizian päivänämme aurinko vielä helli meitä ja nousimme jyrkälle Sabotinin huipulle 600 metrin korkeuteen, huh! Kapuamista piisasi, mutta palkinnoksi saimme hienot näkymät Gorizia kaupunkiin ja Välimerkin siinsi kaukana horisontissa.

Toisena päivänä kapusimme tihkusateessa autolla noin kilometrin korkeuteen ja talsimme vuoristomaisemissa päivän. Laskeuduimme myös mieleniintoiseen onkaloon, jonka pohjalla oli jääluola. Luolasta oli aiemmin kuljetettu jäätä aina Egybtiin asti, siis huitsin kuusesta jyrkänteiden takaata yli 50 kilometsin päähän meren rantaan etc.
Yhden päivän pyhitimme Gorizian kaupungille ja linnalle, jolla ikää vaatimattomasti 1 000 vuotta.
Teimme myös pikaretken puolen tunnin päähän Välimeren jylhille rannoille Duinon linnoitusta katsomaan.
Sateiden takia mahdutimme ohjelmaamme myös vierailun massiiviseen turistikohteeseen tippukiviluolaan Slovenian puolelle. Tippukiviluolastolla riitti pituutta yli 25 km. Turistijuna kuljetti meitä 4 km matkan halki upeiden tippukuvisalien. Kierrokseen kuului myös puolen tunnin kävely salista toiseen, värit vaihtuivat valkoisesta, mustaan ja punaiseen. Ihan mieletön paikka. Luolavierailun jälkeen kävimme katsomassa toista luolastoa, jonka uumenista ilmestyi joki. Seurasimme jokea sen jokilaaksossa, missä joki yhtäkkiä katosi maan uumeniin ilmestyäkseen taas uudelleen myöhemmin maan pinnalle. Aurinkokin ilmestyi esiin ja niin innostuimme ajelemaan Triesteen läpi kauniiden niittyvuorimaisemien.

Ihan oli hulppean upea matkakohde, lähellä riitti upeita vuoria kiivettäväksi ja Välimerikin siinä ihan lähituntumassa. Ehkä on hyväkin, ettemme päässeet enempiä kiipeilemään, noista kahdenkin päivän kiipeilyistä ja laskeutumisista on nivuset vieläkin kipeänä. Ekan kerran en pärjännyt lenkkareilla tai sandaaleilla - pakko oli olla kunnon vaelluskengät. Lainasin ihanan emantämme Biancan Mendlejä ja niillä pärjäsi kivisillä jyrkanteillä. Turisteilumme kruunasi mahtava isäntämme Ario, joka suunnitteli ohjelmamme säiden mukaan, äitinsä Bianca järjesti joka ilta herkulliset neljän lajin ateriat ja isä Elio tarjosi auliisti itse tekemiiän viinejä, aperatiiveja ja digestiivejä. Kaikki odotuksemme, jos sellaisia ylipäätään oli,  ylittyivät totaalisesti.

Lisää kuvia

Olohuoneen ikkunan alla on näin keväistä, vaikka vieressä on vielä metristä kinosta.
Kovasti on vietetty aikaa Killerillä, tällä viikolla kumpikin tyttö pääsi kolmesti treenimään vaikka peruin yhden extra-koulutuksen. Viime viikollakin taisin olin neljänä peräkkäisenä päivänä. Normisti vähempikin riittää. Sunnuntaina oli kisat. Ja taas ohjaaja sörssi urakalla kaksi ekaa rataa. Ei mitään tietoa putkipuomi erottelusta ja muutenkin tuli oltua hukassa. Onneksi kolmas rata oli melkein täydellinen, Kiilan ei kertaakaan tarvinnut kysyä, että minne mennään ja mitään ylimääräisiä mutkia ei kertynyt matkalle - mutta mutta tulipa tehtyä ensimmäiset kontaktivirheet - siis vielä kahdesti. Luulin tulevani nollalla maaliin mutta ehei. Voi nolous!

Maanantain treeneissä Jinga porskutteli mainiosti 50-55 senttisiä esteitä ja maxirengastakin, oikein hauskat vauhtitreenit. Keskiviikkona Jinga pääsi Kiilan treeneihin mukaan. Seurakaverimme Susanna vei Kiilaa (toista kertaa, ekan kerran edellisellä viikolla). Susannalla on tekniikat vähän eri tavalla hanskassa meikäläisellä mutta ei pari ihan heti osaa toisiaan lukea. Kiila pitää saattaa todella selvästi esteelle, ei riitä huiskaisu sinnepäin, jotenkin erittäin ohjaajasidonnaiselta koiralta vaikuttaa. Aika opettavaista katsoa omaa koiraa toisen ohjauksessa. Katsotaan mitä tämä yhteistyö poikii. Pitkään olen ajatellut, että en halua kolmosen esteviidakkoon koirani kanssa. Vaikuttaa kovasti siltä, että eihän me tällä kisakompetenssilla ikinä sinne kolmosiin päästä ja vanhastaa tiedän, että yksi kisakoira kerrallaan  piisaa henkiselle ja fyysiselle kisakunnolleni. Eiköhän me kohta voida Jingan kanssa starttailla.
Hienoa kevättä ollut ilmassa vaikka välillä luntakin tupruttaa urakalla. Alla kuvia tämän päivän pihahommista, joissa mm. viinimarjat vähän kärsivät ikävä kyllä. Ensi viikolla otammekin pienen varaslähdön kevääseen Italian auringon alla!

Selvä keväänmerkki (ei tosin näy kuvassa) mutta komposti käy!

Viime viikolla elettiin ja testailtiin Jingan kanssa maxi-koiran elämää. Kyllä viikko sitten maanantaina harmitti ne riman putoamiset ja rengaskin oli niin hurjan korkealla pienelle koiralle. Elelen vielä toiveessa, että tämä mittauskierrossa oleva koira päätyisi mediksi. Toki se pystyy ilmaviin hyppyihin mutta kovin rankalta näyttää ja tuntuu. Parin treenin perusteella voi myös päätellä, että rauhallisesti hyvää tulee - ei passaa lainkaan vedättää koiraa ja huiskia yli esteiden. Eilen kouluttajien koulutuksessa Vilander laittoi sen hyppäämään ensin 45, sitten 55 ja lopuksi 60. Pallon perässä koiraa hyppyytettiin riman yli. Pari kertaa rima tuli alas, kun ei ollut hyppy kohillaan mutta hyvin Jinga seuraavalla hypyllä korjasi itseään. Onhan se vaan eri asia hyppiä yksittäistä kuin kimuranttia ratakuviota. Kassellaan. Tänään hypittiin maximuuria ja pituutta, kumpikin sujui ihmeen hyvin, tosin ko. muurissa piti tukkia holvi, jonka alta ensin syöksyttiin. Hauskoja ratoja oli kummassakin viikkoharkassa!
Kiilan kanssa oltiin keskiviikon ryhmässä ja hyvin vedettiin pitkää kolmosluokan rataa, tosi hyvä mieli jäi osaamisestamme. Teemana taisi olla välistä vedot ja takaahypyt. Tästähän on mukava jatkaa.

Yllä olevat kuvat ovat naapurimme Gilbert Ludvigin kuvia, www.valojakuva.fi Käytiin eilen poseeraamassa!

Kiila marraskuun kisoissa Jattilassa a la Mikko Marttinen

Siivosinko turhaan koko blogin? Pitäisikö vaihtaa toiseen? Äsken kirjoitin pitkät pätkät ja kaikki häipyi taivaan tuuliin, vaikka näytti että sanoja oli tallessa.
Ollaan käyty silmätarkissa, perjantaina päästiin vihdoin treenimää. Lauantaina Kiila kisasi Varkaudessa, tuloksilla 5 ja 20. Eka rata oli varsin kaunis, yhdessä niisttä monista tiukoista käännöksissä käänsin liian tiukasti ja rima tuli alas, muuten varsin sujuvaa. Tulimme tokaksi. Tokalla radalla oli milloin koira/este tai ajoitus hukassa.
Jo kolmas viikonloppu peräkkäin huippuhienoa keliä ja vihdoin pääsemme ensi viikon alusta treenimään uusiin kevätkauden ryhmiin.

Siivottu on - siis blogia. Runsaassa parissa vuodessa meinaa blogi täyttyä, pitkään on ollut täyttöaste yli 90 %. Kun vielä haluasin pysyä samassa osoitteessa, niin siivosin sitten kuvia (enimmäkseen törötyskuvia) pois niin, että sain tilani 74 prosenttiin. Eiköhän tila vähän aikaa riitä tälle blogilla. Vähän tui haikea olo, kun kävi mukavia muistoja kahden vuoden ajalta läpi. Koirien kanssa vietetty hiljaiseloa. Yskä meni tosi vähällä ohi. Jinga oli vain sen ensimmäisen päivän yskimisen lisäksi selvästi voimaton. Kävelyillä ollan käyty ihan mukavasti. Kiila pysyi terveenä ja sairaus onkin näkynyt eniten siinä, että Kiila on ryhtynyt aloitteen tekijäksi paineihin ja juoksuleikkeihin, kun Jinga olisi tyytynyt kerrankin rauhaisaan eloon. Ei meillä olla aikoihin painittu sisällä mutta nyt kylläkin, siitä tuo ylimmäinen kuva.

Meidän hieno treeniputki on siis katkolla. Kolmen viikon treenit jää väliin ja tänä viikonloppuna missataan Liuhtojen koulutus mihin olisi ollut niin kiva mennä kummankin kanssa. Onneksi nyt on jo toinen vkl peräkkäin ja aivan mielettömän kauniit kuvausilmat. Viime viikonlopun kuvia on sekä FB:ssä että kotisivuilla, en niitä enää tähän laita mutta alla pläjäys eiliseltä.

yks, kaks, kol - hep!